Ratamestarien terveiset

Maasto on pääosin hyväkulkuista kangaspohjaista metsää ja avokallioita. Korkeuserot ovat minimaaliset, noin 20 metriä. Maasto ei vaikuta ollenkaan perinteiseltä hämäläiseltä. Voisi sanoa, että suurimmaksi osaksi se on vauhtimaastoa. Näkyvyys maastossa on paikoin hyvä, jopa 100 metriä, joskin nyt lehteen puhjenneet puut estävät vähän näkyvyyttä. Älkää sortuko kuitenkaan vauhtisokeuteen. Metsän ikäjakauma on laaja ja vaihtelee laidasta laitaan, mutta kilpailualueella ei ole juuri ollenkaan korpikuusikkoa. Suota aikuisille löytyy maistiaisen verran.

Kilpailukartta on Kimmo Viertolan viimeistelemä ja nykyisten kuvausohjeiden mukaan ajantasaistettu.Kartalla ei kuitenkaan ole esim. pieniä kallionkoloja, pieniä kumpareita, vaatimattomia kulku-uria jne. Lisäksi kumparemerkinnät kartalla voivat olla aika isojakin kohteita maastossa ennen kuin niiden merkintä kartalla vaihtuu kukkulaksi.

Kilpailukeskuksessa on mallirasti pukkiin kiinnitettynä, mutta maastossa on hyödynnetty myös luomupukkeja. Jos rastipisteen viereen on kaatunut sopivasti puu, niin leimasin on siinä. Rasteja ei ole lähekkäin, mutta saahan epävarma suunnistaja siinä pienen hengähdystauon, kun varmistaa leimasimesta koodin.

Ennen viimeistä rastia ylitetään pieni oja, jonka leveys vaihtelee ja joka on paikoin huomaamattomassa syvennyksessä. Lasten reitille tehdään tämän ojan kohdalle pieni silta, jottei jalka siiinä kohden putoa 'tyhjään'.

Lasten radoilla ollaan pitkälti poissa isompien jaloista. Kuitenkin matka viimeisellä rastilla ja loppusuoralla on syytä tehdä pienempiä varoen. 

Ratamestariryhmä:
Ari Ovaska, Petri Salmela, Kalle Heino