Mikkolan ”Köpi” paljastaa salaisuuksia
9.3.2026
Helmikuussa 80 vuotta täyttänyt Kyösti “Köpi” Mikkola tunnetaan Epilän Esan vaatimattomana urheilijana, joka ei saavutuksistaan uhoa, mutta kysyttäessä muistelee mielellään mitä tuli tehtyä.
Mutta aloitetaan tämä juttutuokio klassisella kysymyksellä: Mitä Köpi kuuluu?
”No nyt kuuluu vähän huonoa. Oikeaan jalkaan iski marssimurtuma. Ei pysty juuri liikkumaan. Olen koettanut sauvakävellä, välillä yhdelläkin jalalla, mutta kyllä nyt viikon verran olen joutunut ihan sisällä olemaan. Mutta eipä se nyt niin haittaa, kun ei enää pokaaleita tavoitella.”
Sinut muistetaan hyvänä hiihtäjänä ja erityisesti loistavana hiihtosuunnistajana. Miten kaikki oikein alkoi?
”Minä olin vähän päälle kolmikymppinen, kun Lusan Pertti houkutteli Pirkan hiihtoon. En ollut 15 vuoteen juuri suksilla käynyt, mutta ajattelin, että mennään sitten. Pari kertaa voitin Pirkan, ne olivat vuodet 79 ja 80.”
”Epilässä tutustuin Koppelomäen Mikkoon, joka houkutteli minut iltarasteille ja hiihtosuunnistukseen. Taisin olla 39-vuotias, kun osallistuin ihan kylmiltään eka kertaa hiihtosuunnistuksen SM-kisoihin. Olin viides. Siitä tuli sellainen olo, että tämä on meikäläisen laji.”
”Olen aina suhtautunut urheiluun sillä mielellä, että tavoitteita pitää olla. Hiihtosuunnistuksessa voitin neljästi MM-kultaa (H40- ja H50-sarjassa). Venäjällä voitin kahdesti ja Bulgariassa kahdesti. Niitä Venäjän voittoja arvostan erityisesti. SM-kultaa voitin neljä kertaa.”
”Suunnistuksessa SM-kisoissa paras sijoitus oli kymmenes. Olen sitä suurta ikäluokkaa, silloin osanottajia oli paljon ja kilpailu kovaa. Piirinmestaruuksia voitin myös, esimerkiksi yösuunnistuksessa kuusi kertaa. Vaimo alkoi jo siinä vaiheessa kysellä, että eikö jo riitä. Jotenkin tuli itsellekin sellainen tunne, että voisihan sitä ilman suunnistustakin olla. Viimeksi taisin olla kartta kädessä suunnistuskisoissa parikymmentä vuotta sitten.”
Olet myös tunnettu metsänomistajana. Miten se alkoi?
”50-vuotiaana ostin ensimmäisen metsätilan. Se oli harjoitusta varten, koska siellä on paljon työtä. Sittemmin ostelin syksyisin aina yhden tilan lisää. Tulihan niitä aika monta.”
Olet tehnyt lukuisia matkoja Venäjän Karjalaan.
”No se alkoi siitä, kun Maijalan Kari houkutteli 35 vuotta sitten ensimmäiselle reissulle. Mukana oli myös insinöörieversti Seppo Henttinen. Taisin jossain vaiheessa kertoa aika paljon, mitä tiesin sotahistoriasta ja Karjalasta yleensä. Se teki vaikutuksen Henttiseen, joten hän antoi mikrofoni minulle ja sanoi, että anna mennä.
”Niitä reissuja tuli tehtyä aika monta, loppuajasta Henttisen kanssa kahdestaan. Reissuilla olen nähnyt Karjalan elämäntapaa ja ihmisiä siellä. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä. Viimeksi kävin siellä juuri ennen Ukrainan sodan syttymistä. Nyt sinne ei enää pääse.”
Teitte Karjalassa muutakin kuin vain katselitte maisemia?
”Esimerkiksi Kivennavalla olemme Henttisen kanssa kunnostaneet hautuumaata, ajaneet nurmikoita ja muuta sellaista.”
Juttutuokiota Köpin kanssa on Karjalan jälkeen syytä vähän keventää. Moni esalainen on kuullut sellaisen hokeman, että ”älä tee mitään omin päin”. Mikä sen historia on? (Ennen kuin Köpi alkaa vastata, hän nauraa pitkään ja hartaasti.)
”Sen tarina alkoi viestistä, taisi olla Kangasalla piirinmestaruuskisat. Joku kysyi minulta, että mistä olet joukkueen kasannut, niin vastasin, että roskalaatikosta ja putkasta. Latvalan Timon komensin aloittajaksi ja oikein sormella osoitin Hämeenlinnan Koskea, että seuraa tuota miestä äläkä tee mitään omin päin. Timo noudatti ohjetta ja tuli vaihtoon Kosken perässä toisena. Me voitettiin se viesti.”
Seurassa kiertää myös tarina Sjööstedin miehistä. Mikäs tämän taustalla on? (Taas Köpi nauraa ennen kuin saa vastattua.)
”Joo, puhutaan Sjööstedin tiimistä. Joskus radiossa oli kuunnelma Elmosta, jossa selostaja olympiakisojen avajaisissa puhui Sikkimin pienestä, mutta ryhdikkäästä joukkueesta. Me aloimme sitten puhua itsestämme Sjööstedin pienestä, mutta ryhdikkäästä joukkueesta. Minun lisäkseni joukossa olivat ainakin Heinon Kalle ja Koppelomäen Mikko.”
Mikkolan Kyösti on vuosikausia huolehtinut koululaissuunnistuksen radoista rasteineen Länsi-Tampereen alueella. Hän on sitä mieltä, että kouluista saataisiin varmasti lisää jäseniä seuraan, jos vain Epilän Esaa tehtäisiin tunnetuksi opinahjoissa.
”Olen sitä mieltä, että opettajat voisivat jakaa parhaille oppilaille Epilän Esan stipendin. Näin saataisiin seuraa tunnetuksi ja ehkä jokunen uusi suunnistaja.”
Lopuksi Köpi voi paljastaa, millaiset 80-vuotisjuhlat hän vietti.
”Meitä oli siellä mun kaksi veljeä ja sisko ja paljon kärsämäkeläisiä. Kaikkiaan joku 30 henkeä. Juhlat oli vanhemman tyttären omakotitalossa Lielahdessa.”
Jari Toivonen
